Sveitsin matka (lauantai 23.3.)

Blogin päivittely on jäänyt vähän vähälle ja olen huomannut että aika viikonloppu painoitteisesti kirjoittelemme blogiin. 

Tähän yksinkertainen selitys on se että työpäivien jälkeen ei hirveästi jaksa miettiä työasioita ja monina päivinä teemme pitkälti samoja hommia joten työpäivät eivät mitenkään tapahtumarikkaita ole useinkaan (sentään me teemme joka päivä jotain fyysistä josta työn tuloksen näkee... kuvittele jos pitäisi päivittäin kirjoittaa esim. millaisia toimistohommia teit tänään😅)

Tietty kuvia voisi vähän ottaa tuotteista mitä teemme mutta työn touhuissa ei kauheasti kehtaa ja kerkeä kuvailemaan.

Joka tapauksessa tässä vähän jälkijunassa päivistys viime lauantain reissusta:

Lauantaina suuntasimme Freiburgiin josta junamme Sveitsin Baseliin lähti. Janinan huonot kokemukset saksalaisista junista eivät olleet palturia sillä junamme oli, yllätys yllätys, myöhässä aikataulusta.

Pääsimme kuitenkin junaan ja matka Sveitsiin meni nopeammin kuin joillain busseilla pääsee Vantaalta Helsinkiin (n.40 minuuttia).

Perillä Baselin juna-asemalla vastassa oli työmaaviidakko josta pois päästyämme meinasimme kävellä paikkaan jossa Sveitsin, Ranskan ja Saksan rajakohta on. Tämä osoittautui vaikeammaksi kuin luulimme joten päätimme sittenkin ottaa päivälipun ja menimme lähemmäs ratikalla ja loppumatkan kävellen.

Kuvailimme tovin kolmen maan rajakohdassa ja päätimme sitten lähteä keskustaan katsomaan mitä sieltä löytyisi.

Keskusta näytti aika normilta Eurooppalaiselta kaupungilta jossa oli liikkeitä ja hienoja vanhanaikaisia rakennuksia. 

Ruokapaikkaa etsiessämme huomasimme että hinnat olivat aivan eri luokkaa kuin Saksassa. Eli kaikki oli paljon kalliimpaa. Jos olisimme tulleet Sveitsiin suoraan Suomesta eivät hinnat olisi tuntuneet niin kauheilta mutta olimme jo tottuneet Saksassa parin viikon aikana halvempiin hintoihin ravintoloissa ja marketeissa.

Löysimme paikan johon jäimme syömään, nimeltään Desperado. Se oli jonkin sortin meksikolainen ravintola, otimme kaikki kuitenkin hampurilaiset... jotka olivat niin kalliit että totesimme ettei Sveitsiin tarvitse toiste matkustaa.

Itselläni meni ateriaan ja kahteen juomaan melkein 40€. Samalla hinnalla olisimme Saksassa voineet syödä koko neljän hengen porukka jossain edullisessa ravintolassa.

Hintatason ja ajan puutteen vuoksi ei kauheasti huvittanut shoppailla joten suuntasimme ruokailun jälkeen katselemaan vanhaa kaupunkia vähän sivummalle. 

Sieltä kuitenkin löytyi ihana pieni, ”Harry Potter” -kauppa, niin kuin joku asiakas sitä kutsui.  Todellisuudessa kaupassa siis myytiin erilaisia kalligrafia välineitä; musteita, sulkakyniä, kirjeveitsiä, leimasimia ja leimasinvahoja yms. Ajattelin että nyt kun olen Sveitsissä enkä ehkä koskaan tule sinne uudestaan niin täytyyhän sitä ostaa jotakin. Varsinkin kun liike oli paikallinen pieni perheyritys.

Ongelmaksi tosin tuli ettei heillä ollut kortinlukulaitetta juuri siksi että yritys oli niin pieni joten minun piti lähteä nostamaan paikallista rahaa. Muut suuntasivat sillä aikaa läheiselle sillalle koska minulla taas kerran meni aikaa shoppaillessa.

Tajusin kuitenkin etten muistanut summaa sillä olin unohtanut sen kuunnellessani ohjeita pankkiautomaatille enkä halunnut nostaa yhtään ylimääräistä Sveitsin rahaa. Kun menin liikkeeseen varmistin summan ja ihan varmuuden vuoksi kysyin myös kävisikö heillä eurot maksuvälineeksi. Iloiseksi yllätykseksi eurot olivat käypää valuuttaa ja minulla sattui olemaan juuri sen verran käteistä että sain ostokseni maksettua.

Etsin sitten muut tytöt sillalta jonka luo he olivat jääneet kuvailemaan. Meillä oli vielä muutama tunti aikaa joten lähdimme vain kävelemään katua eteenpäin ja katselemaan mitä vastaan tuli. 

Saksalainen lempi kauppamme Müller tuli vastaan joten pitihän sielläkin piipahtaa. Muut tytöt tosin repivät minut sieltä ulos ennen kuin kerkesin ostaa muuta kuin pari kosmetiikka-tuotetta sillä he tiesivät että saan Müllerissä kulumaan vaikka koko päivän.

Mülleristä ulos päästyämme näimme kivan näköisen jätskikioskin josta ostimme kaikki jäätelöt sillä meillä oli vielä aikaa ennen junan lähtöä takaisin Freiburgiin. (Yksi sana lisää mitä Saksassa olemme oppineet on Kugel. Se tarkoittaa ”pallo” ja jäätelö kioskeilla siis lukee usein ”Kugel” ja esim. 1€ eli kuinka paljon yksi jäätelöpallo maksaa.)

Jäätelöiden jälkeen suuntasimme takaisin Baselin asemalle. Siellä kuitenkin saimme huviksemme ja suruksemme huomata muitakin suomalaisia. Maamme oli oikein hyvin edustettuna kun juna-aseman vessassa käydessämme joku tuli vessaan juuri kun olin käsiä pesemässä ja lähti äkkiä ulos ja perästä kuului ”se oliki naisten vessa”. Sen jälkeen vessan ulkopuolelta alkoi kuulua raikuvaa laulua kun ”Aikuinen nainen” laulun sanoja hoilattiin juna-aseman käytävillä.

Juna-asemalla sama miesporukka käveli edellämme selvästi jotain nauttineena laulellen. Onneksemme he eivät sattuneet samaan vaunuun kanssamme sillä hekin olivat menossa Baselista Freiburgiin, emmekä olisi ehkä halunneet tässä tilanteessa kyseisen miesporukan tajuavan että satuimme puhumaan samaa kieltä heidän kanssaan. Matkamme takaisin sujui siis rauhallisissa tunnelmissa.

- Elisa

Treffit Breisachissa

Perjantaina töiden jälkeen Janina lähti kaupungille Freiburgiin ja minä päätin lähteä vasta tunnin tai parin päästä myöhemmin.

Olin sopinut treffit yhden paikallisen kanssa ja meidän oli tarkoitus tavata kolmen aikaan tai vähän aiemmin Freiburgissa.

Luulin että lähtisin matkaan hyvissä ajoin mutta niinkuin minulla usein on tapana meinasi tulla kiire vaikka aikaa piti olla vaikka kuinka. 

Kerkesin bussiin mutta hyppäsin 271 numeroiseen bussiin sillä ajattelin sen menevän samaa reittiä Kirchzartenin asemalle kuin 7215 jolla yleensä menemme. 

No väärässä olin, sain myöhemmin todeta.

Bussi lähtikin koukkaamaan jonkun koulun pihaan ja paniikissa sitten tekstasin Janinalle, joka tietää vähän paremmin paikallisista busseista sillä on meille aina katsonut aikataulut, että kuuluuko kyseisen bussin tehdä niin. Kyllä kuuluu, kuulemma, sillä se on koulubussi, joten ei hätää. Pitäisi mennä Kirchzartenin asemalle niin kuin meidän normi bussimme menee. 

Mutta bussissa istuessani en huomannut että bussi olisi mennyt aseman ohi, sen sijaan se lähti pois Kirchzartenista ja sitten istuskelin bussissa maaseutu maisemissa miettien minne olin menossa ja millä pääsisin takaisin ja kerkeäisinkö enää treffeilleni.

Vihdoin kun uskalsin jäädä pois bussista olin jossain aivan muualla kuin piti, mutta google mapsin mukaan kuitenkin lähempänä Freiburgia jonne siis olin matkalla. Hetken bussipysäkillä aikataulua ja reittikarttaa tutkittuani tajusin että jos hyppäisin samaan bussiin uudestaan ja menisin vielä pari pysäkkiä sen pääteasemalle voisin jatkaa ratikalla helposti keskustaan. Henkäisin helpotuksesta ja kerkesin kuin kerkesinkin Freiburgiin ennen kolmea vaikka olinkin melkein paniikissa bussi sekoilujeni ansiosta. Toisaalta hyvänä puolena oli se että opin että bussi+ratikka yhdistelmälläkin pääsee Freiburgiin melko kätevästi sillä olimme aiemmin menneet aina bussi+juna yhdistelmällä.

Tapasin treffikumppanini ja kävimme ostamassa jotain pientä bussimatkaa varten syötäväksi. Deittini osti minulle kioskilta pretzelin ja tajusin etten ehkä koskaan aikaisemmin ollut syönyt tuoretta pretzeliä ja voilla täytettynä se maistui todella hyvälle. 

Menimme bussiin ja juttelimme niitä näitä. Sitten vaihdoimme bussia vaikka sekään ei sujunut täysin ongelmitta sillä odotimme vaihtobussia väärällä puolella tietä.

Pääsimme kuitenkin lopulta Breisachiin jossa aurinko paistoi. Deittini oli suunnitellut että menisimme jokiristeilylle Rein-joelle mutta viimeinen laiva oli jo lähtenyt. Niinpä päätimme kävellä kaupungilla. Deittini osti minulle jäätelön ja kävelimme kaupungin keskellä olevalle kirkolle. 

Sain huomata kuinka rapakunnossa olen sillä paahtavassa auringossa ylös meneviä portaita kävely osoittautua erittäin raskaaksi kun yritin samalla syödä jäätelöäni ja vielä pitää keskustelua yllä.

Kirkon luokse päästyämme sain vihdoin istahdettua alas ja syötyä loput jäätelöstäni rauhassa. Sitten jatkoimme kiertelyä.

Kävimme myös McDonaldsissa sillä minua kiinnosti olisiko paikallinen menu erilainen kuin Suomessa. Menusta löytyi mm. kirsikkaa sisältäviä jälkiruokia (yllätys!), omanapiirakkaa ja kierreranskalaisia sekä paljon muuta mitä Suomen menusta ei löydy. Otin kierreranskalaisia sillä minulla ei jäätelön jälkeen ollut hirveä nälkä. 

Mäkkärin jälkeen jatkoimme kävelyä joen toiselle puolelle, sitten kello oli jo sen verran että lähdimme bussille päin ja takaisin Freiburgiin.

Freiburgista lähdin Oberriediin ja olin niin väsynyt että olisin voinut nukahtaa seisaalteen sillä olin herännyt 2.30 aamulla ja kello oli yli 20 kun pääsin vihdoin omalle kämpälle... kaiken bussi seikkailun jälkeen vielä bussi meni lähi pysäkistämme ohi joten jouduin pimeässä tarpomaan kämpällemme. 

Mutta ainakin opin, näin ja koin paljon uutta😂

• Elisa

Puoliväli

Oberriedin työssäoppimista on nyt kulunut kaksi viikkoa, eli puolet.
Tähän mennessä olen päässyt tekemään monia erilaisia tuotteita. Suurin osa tuotteista on ollut täysin uusia minulle, enkä vieläkään tiedä monenkaan nimeä, sillä ne sanotaan usein nopeasti ja saksaksi.
Olen tehnyt mm. erilaisia pikkuleipiä, muffineita, hedelmä- ja marjapiirakoita, kakkupohjia, porkkanakakkuja ja juustokakkuja.
Olen myös dipannut suklaaseen monia eri tuotteita, sekä pursottanut marenkia marjapiirakoihin koristeeksi.
Saksassa ollessa olen huomannut, että täytteissä ei säästellä vaan niitä laitetaan esimerkiksi piirakoihin ja kakkuihin niin, että pohja ei näy. Suomessa olen tottunut hieman maltillisempaan.

Runebergin tortut

Viime viikolla minä ja Elisa saimme tehtäväksi tehdä jotain suomalaista. Päädyimme tekemään Runebergin torttuja, myös laskiaspullat olivat vaihtoehto, mutta ne tuntuivat hieman tylsiltä. Leipomossa valmistetaan myöskin kanelipullia, joten siinäkin mielessä pullat eivät tuntuneet tarpeeksi erilaisilta.
Teimme tortut pellille, sillä leipomossa ei ollut tietenkään Runebergintorttuvuokia. Myöskään fariinisokeri ei ollut tuttu käsite saksalaisille joten korvasimme sen ruokosokerilla. Kardemumma oli myös hieman erinäköistä kuin Suomessa. Pelli oli aika iso ja torttulevystä tuli aika ohut, joten leikkasimme sen kahteen osaan, kostutimme puolikkaat ja laitoimme väliin vadelmamarmeladia.
Runebergin tortut saivat kehuja saksalaisilta, niitä kuvailtiin mm. Erilaisiksi kardemmuman takia, sillä sitä ei käytetä Saksassa niin paljon kuin Suomessa. Esimiehemme vaikutti erityisesti pitävän tortuista, sillä hän oli tullut paikalle jo lähdettyämme ja kehunut niitä todella hyviksi. Hän oli syönyt niitä jopa kolme.
Kerroimme myös Runebergin päivästä, kuka hän oli ja miten tortut ovat syntyneet. Sekä milloin niitä kuului syödä. Eräs työkaverimme kysyikin, että onko maaliskuussa laitonta syödä torttuja, koska Runebergin päivää vietetään 5.2.
-Janina

Viikonloppu osa 3

Sunnuntai
Aamulla lähdimme kotoa, suuntana Freiburg ja erityisesti Augustinermuseo. Museo on rakennettu vanhaan luostarikirkkoon. Sisäänpääsy maksoi 7€, mutta lipulla pääsi saman päivän aikana muihin Freiburgin museoihin.
Museo oli ihan hieno, mutta siellä ei ollut kauheasti nähtävää ja ylin kerros, josta olisi nähnyt Freiburgin katedraaliin, oli suljettu. Museo oli taidemuseo, jossa oli paljon uskonnollista(kristinusko) taidetta. Erilaisia maalauksia ja patsaita, jotka esittivät Jeesusta. Myöskin vain muutama teksti oli englanniksi, loput saksaksi, joten museosta ei saanut niin paljoa irti.

Museossa parasta oli patsassali. 

Urun puuosat ovat 1700-luvulta.

Augustinermuseossa oli viimeistä päivää nähtävillä myös norjalaisten taiteilijoiden näyttely, jossa oli maisemamaalaukisa Norjasta. Mm. Johan Christian Dahlin ja Edvard Munchin maalauksia oli nähtävillä.

Norjanäyttelyn esite

Seuraavaksi päätimme mennä luonnontieteellisen museoon, jossa näkyi jo pääsiäisen lähestyminen. Museo oli selvästikin suunniteltu enemmän lapsille, kuin aikuisille. Lapsia museo olikin täynnä,
sekä myös samalla meteliä. Parasta museossa olivat oikeat ja elävät tiput. Museo oli aika pieni ja nopeasti kierretty.

Museoiden jälkeen menimme katsomaan Pieni Venetsia(Klein Venedig) nimistä paikkaa, mutta se olikin vain yksi katu.

Teeman mukaisesti menimme tämän jälkeen italialaiseen ravintolaan syömään. Ruokailun jälkeen lähdimmekin pian takaisin Oberriediin. 

-Janina

               

Viikonloppu osa 2

Lauantai

Suunnitelmana oli lähteä vuorille, kaapelihissillä, Annin ja Elisen kanssa, sillä olisi viimeinen viikonloppu kun se on auki. Hissi on menossa huoltoon 18.3. eli maanantaina

Aamulla katsoimme, että hissi ei kuitenkaa ole toiminnassa joten päätimme mennä syömään Oishii nimiseen paikkaan. Siellä tarjolla on sushia, sekä grillattuja ruokia, esim. Kanaa ja kalaa. Ruuat tilataan tabletilta ja syödä saa niin paljon kuin haluaa. Buffet maksoi 16€, juomat eivät kuuluneet hintaan, mutta jälkruokajäätelöt kuuluivat. Tabletilta pystyi aina tilaamaan maksimissaan 20 tuotetta ja sitten piti odottaa kahdeksan minuuttia, että pystyi tilata lisää. Muut olivat aiemmin syöneet sushia, mutta itselleni kerta oli ensimmäinen(syytän porilaisuuttani tästä), myöskään puikoilla syöminen ei ollu tuttua minulle. Tykkäsin ruuasta paljon ja uusilla ruokailuvälineillä syöminenkin onnistui. Palvelu oli myös todella nopeaa, joissain tuotteissa meni vain muutama sekunti tulla ja pisimilläänkin joutui odottamaan vain pari minuuttia. Pöytäämme ilmestyi kyllä  vihreä tee-jäätelöä, joka jäi mysteeriksi, sillä kukaan ei ollu tilannut sitä.

Ruokaa

Tabletti jolla ruoka tilattiin. 

Kun olimme lähtemässä ravintolasta satuin vielä katsomaan vuorihissin nettisivuja ja se olikin taas käytössä, joten päätimme kuitenkin lähteä sinne, sillä matka ravintolalta ei ollut pitkä. Vain noin puoli tuntia. Siellä maksoimme 13€ edestakaisin matkasta. Ja pääsimme kaapelihissiin joka nousi ylös vuorille 1284 metrin korkeuteen. Hissi tuntui tukevalta eikä heilunut yhtään. Matka ylös kesti 20 minuuttia, ja se meni todella nopeasti.

Matkalla vuorelle

Kun olimme ylhäällä päätimme juoda kaakaot siellä sijaitsevassa kahvila-ravintolassa, se oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Olimme ensin ulkopöydissä ja tarjoilija tuli kertomaan, että ottaa tilauksemme kahden minuutin kuluttua, kerroimme hänelle, että tulemmekin sisälle, sillä ulkona oli aika kylmä. 

Sisällä odottelimme puoli tuntia ennen kuin toinen tarjoilija tuli ottamaan tilauksemme. Sitten odotimmekin toiset puoli tuntia kaakaoita, ja kun ne vihdoin saapuivat tarjoilija kertoi, että oli unohtanut lähettää ne eteenpäin ja siksi niissä kesti niin kauan. Joimme kaakaot pikaisesti ja lähdimme takaisin hissille ja sillä alas. Alhaalta lähdimme takaisin kohti Freiburgin juna-asemaa ja sieltä kohti Oberriedia. Matkalla, Kirchzartenissa kävimme vielä kaupassa.

Maisemat vuorelta

-Janina

Viikonloppu osa 1

Perjantai
Menimme töiden jälkeen Freiburgiin, jossa tapasimme Annin. Yhdessä suuntasimme tavaratalo Mülleriin, joka sijaitsee Freiburgin keskustassa. Vietimme siellä yli kaksi tuntia.
Müllerissä on neljä kerrosta ja kävimme kolmessa niistä. Siellä myytiin lähes kaikkea mitä voi tarvita. Hinnat olivat myös saksalaiseen tapaan paljon Suomen hintoja halvemmat.

Müllerin logo

Kun vihdoin olimme valmiita jättämään Müllerin taakse, Elise pääsi töistä ja liittyi seuraamme. Yhdessä päätimme mennä syömään, sillä kaikilla oli nälkä. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että moni ravintola oli kiinni 15-17.30.

Vihdoin löysimme kuitenkin meksikolaisen ravintolan, El Boleron, ruoka oli ihan hyvää, ei mitenkään erikoista. Syömisen jälkeen suuntasimme vielä muutamaan kauppaan.

Menu

Shoppailun jälkeen hyvästelimme Annin ja Elisen ja suuntasimme takaisin Oberriediin. Meidän olisi pitänyt odottaa bussia Kirchzartenissa lähes tunti joten päätimme kävellä tuon hieman reilu 3km:n matkan. Olimme olleet jalkeilla koko päivän ja heränneet jo 2.30 yöllä töihin, joten olimme aika väsyneitä. Matka tuntui pitkältä ja raskaalta, eikä todella kova vastatuuli helpottanut asiaa. Noin 30 minuuttia myöhemmin olimme kuitenkin perillä asunnolla, ja menimme lähes samantien nukkumaan. 

Suomileipää Müllerissä

-Janina

Ensimmäiset työpäivät

MAANANTAI, TIISTAI, KESKIVIIKKO

Maanantaina meillä oli ensimmäinen työpäivä. Menimme aikaisin nukkumaan edellisenä iltana sillä työt alkoivat viideltä (ensimmäisenä päivänä menimme vähän myöhempään töihin, muina päivinä päivämme alkoivat jo kello kolmelta yöllä). Heräsimme kello neljän jälkeen ja menimme töihin hyvissä ajoin sopimukset kourassa sillä emme tienneet kuka ne allekirjoittaisi.

Osoittautuikin että Timo jonka olimme tavanneet aiemmin ja joka oli meidän pomomme ja työkaverimme oli se joka allekirjoitti sopimuksemme. Olimme olettaneet että sopimukset allekirjoittaisi herra tai rouva Steimle.

Hän esitteli meidät työkavereillemme Fabianille ja Tabithalle ja pääsimme heidän seurassaan heti työn touhuun. He molemmat kommunikoivat ja neuvoivat hyvin englanniksi.

Ensimmäinen päivä sujui joutuisaan ja oli ohi ennen kuin huomasinkaan.

Ensimmäisen kolmen päivän aikana olen päässyt tekemään todella monipuolisesti hommia. Olen dippaillut pikkuleipiä suklaaseen ja levittänyt täytteitä kekseihin, piiraisiin ja kakkuihin, leikannut pohjia, koonnut kakkuja, koristellut tuotteita, valmistanut täytteitä, pakannut valmiita tuotteita, ollut tiskissä jne.

Yksi työkaverimme ei puhu englantia mutta hänenkin kanssaan työskentely sujuu yllättävän hyvin. Hän joko pyytää jonkun muun selittämään englanniksi jos tarvitsee neuvoa mitään monimutkaisempaa ja suurin osa asioista sujuu sillä että hän osaa pari sanaa englantia ja minä pari sanaa saksaa ja käytämme paljon elekieltä ja osoittelua. Lisäksi ammatissamme monen asian ymmärtää yksinkertaisesti sillä että toinen näyttää esimerkillään.

On ollut hauska huomata miten jo parissa päivässä olen oppinut käyttämään joitain sanoja. On eri asia osata sana ja käyttää sitä luonnollisesti mutta osaan jo sujuvasti huikata ”Morgen” töihin tullessa ja sanoa ”Danke” tai ”Danke schön” kun joku ojentaa minulle jotain.

Opimme myös sanan ’ohne’ kun meidän täytyi merkata onko juustokakut mitä pakkasimme täytetty kirsikalla vai ovatko ne ilman kirsikkaa. Ohne siis tarkoittaa ilman.

Tulevissa blogeissa varmasti kerromme miten kirsikat ovat järkyttäneet meitä. ;)

-Elisa

Sunnuntai brunssi & eläintarha

Sunnuntaina kävimme brunssilla Berndin ja hänen kollegansa kanssa. Söimme Cafe Extrablatt nimisessä ravintolassa joen rannasssa ja juttelimme Freiburgista ja mitä kaikkea tekemistä kaupungissa ja sen lähettyvillä on.

Brunssin jälkeen suuntasimme nelistään kiertelemään kaupunkia. Näimme kirsikkapuita puistossa ja pysähdyimme kuvailemaan niitä.

Sitten jatkoimme matkaa eläintarhaan sillä vuorella jonne suunnittelimme menevämme oli vaijerihissi kiinni kovan tuulen takia ja muutenkin sää olisi ollut liian sumuinen että siellä olisi nähnyt mitään (vuorella on live kamera josta näkee ajankohtaisen näkymän).

Eläintarhaan oli ilmainen sisäänpääsy ja siellä oli yllättävän monenlaisia eläimiä.

Ennen kuin lähdimme eläimiä katsomaan pysähdyimme syömään eläintarhan kioskille sillä brunssista oli jo mennyt jonkun aikaa. 

Pääsin maistamaan currywurstia jonka olen käsittänyt olevan hyvin saksalainen snägäriruoka. Otin myös omenamehua ja suklaajäätelön (yksi pallo maksoi vain 1,20€). Sain jopa tilattua ruuat saksaksi niin että minua ymmärrettiin :)

Sunnuntai sujui kaikin puolin paremmin kuin lauantainen reissumme.

- Elisa

Toinen päivä

Matkalla Kirchzarteniin

Lauantaina aamuna menimme aamupalalle alakertaan, Leipomo Steimleen, sillä meidän piti tavata siellä joku, mutta meille oli jäänyt hieman epäselväksi, kuka tuo henkilö olisi. Henkilö paljastui lopulta Timoksi, Steimelejen pojaksi jonka olimme tavanneet jo eilen. Aamupalan jälkeen päätimme lähteä kävelylle ja sen jälkeen kauppaan. Lähin kauppamme on 3km:n päässä Kirchzartenissa, jonne pääsee kätevästi bussilla muutamassa minuutissa. Päädyimme kuitenkin kävelemään tämän matkan. 

Kirchzartenissa kävimme muutamassa ruokakaupassa, jonka jälkeen menimme juna-asemalle odottamaan Annia ja Eliseä. 

Kirchzarten

Menimme kaikki yhdessä meidän asunnollemme bussilla, jonka jälkeen suuntasimme kohti Steinwasen parkia. Steinwasen park on ”huvipuisto” jossa on muutama laite, eläimiä sekä maailman isoin, mutta ei kuitenkaan maailman pisin riippusilta. Ulkona satoi vettä, mutta se ei meitä haitannut. 

Kun pääsimme puistolle parkkipaikka oli täysin tyhjä eikä puistossakaan näkynyt liikettä, tässä vaiheessa aloimme epäillä oliko puisto auki, vaikka nettisivuilta olimme tarkastaneet, että se on. 

Kun pääsimme ovelle siellä todella luki, että puisto on kiinni ja aukeaa uudelleen 1.4.2019. 

Meidän piti lähteä siis takaisin, katsoimme aikautaulusta, että bussi saapuu vartin kuluttua ja jouduimme odottamaan sitä sateessa, autotien varrella. Kohta oli jo 30 minuuttia mennyt eikä bussia vieläkään näkynyt ja sade vaan yltyi. 

Onneksi hetken kuluttua sade vähän hellitti, mutta vaatteet olivat jo kastuneet. Vihdoin näimme bussin tulevan ja pääsimme takaisin Oberriediin. Odotimme bussia yhteensä lähes tunnin. 

Loppuillan hengailimme asunnolla, sillä sade tuntui vaan voimistuvan. 

Illalla, kun olimme menossa nukkumaan saimme vielä kokea saksalaista jalkapallokulttuuria, kun paikallinen joukkue FC Freiburg oli voittanut ja jostain ulkoa kuului kannatuslauluja ja muuta mölyä. Onneksi meteli ei jatkunut kovinkaan pitkään. 

Kuvassa keskellä näkyy riippusilta joka jäi vain haaveeksi

-Janina

Ensimmäinen päivä Saksassa

Lähdimme Helsingistä klo 7.40 lähtevällä koneella kohti Frankfurtia.
Frankfurtissa emme kerenneet klo 10 lähtevään junaan kohti Freiburgia niin kuin olimme suunnitelleet.
Ostimme liput 11.50 lähtevään junaan ja kävimme syömässä aamupalaa juna-asemalla.
Junaliput osoittautuivat yllättävän kalliiksi, reilu 70€ per henkilö.
Junassa meillä ei ollut paikkalippuja joten saimme jännittää joutuisimmeko vaihtamaan paikkoja kesken matkan.

Perillä Freiburgissa paikallisen yhteistyökoulun henkilö nimeltä Bernd oli meitä vastassa juna-asemalla. Bernd näytti meille kartasta missä asumme ja missä harjoittelupaikkamme sijaitsevat. Sitten hän opasti meidät lipunmyyntikonttoriin mistä saimme ostettua kuukausiliput alueelle. Kuukausilippu oli suunnilleen saman hintainen kuin seutulippu Suomessa, maksoimme siitä 60€ ja pystymme sillä matkustamaan junalla, ratikalla ja bussilla.
Jos jaksamme voimme siis käydä Freiburgissa vaikka joka päivä töiden jälkeen.

Kuukausiliput ostettuamme menimme ratikalla Elisen ja Annin majapaikalle. Ratikassa Elise jutteli mukavia paikallisen rouvan kanssa englanniksi.
Ihmiset vaikuttivat muutenkin erittäin mukavilta, paikalliset esim. auttoivat junassa meitä nostamaan laukkumme matkatavarahyllylle.
Ulkona aurinko paistoi Freiburgissa vaikka Frankfurtissa ollessamme ulkona satoi,
samoin junamatkalla.

Elisen ja Annin huone oli hienossa rakennuksessa jonka ulkoseinää peitti kaunis murattikasvi.
Rakennuksen suuntaan kulkiessa minä ja Janina vitsailimme että he varmaan asuisivat kyseisessä talossa mutta vitsi kävikin todeksi. Rakennuksessa oli monta kerrosta joista alimmassa tytöillä oli huone. Viereisissä huoneissa asui muita vuokralaisia ja asunnosta tuli hieman mieleen FRIENDS televisio-sarja.

Bernd ja hänen kollegansa, Dominic, joka vaimonsa kanssa omisti kyseisen asunnon,
ajoivat meidät Oberriediin.
Perillä Oberriedissä vihdoin näimme työpaikkamme ja tapasimme rouva Steimlen.
Hän näytti meille huoneemme joka sijaitsi työpaikkamme yläkerrassa jonka jälkeen menimme keskustelemaan rouva Steimlen ja Berndin kanssa työskentelyyn liittyvistä asioista. Rouva Steimle puhui todella paljon ja nopeasti saksaa joten emme ymmärtäneet mitään mutta onneksi Bernd oli paikalla tulkkaamassa meille asioita englanniksi. Työaikamme alkaisi ensimmäisenä päivänä klo 5 ja sen jälkeen klo 3 aamulla, mutta olimme onneksi jo varautunut tähän.

Steimlejen poika, Timo, joka myös työskentelee konditoriassa, kävi vielä läpi meidän kanssamme englanniksi asioita sekä antoi meille Wifi salasanan ja sanoi että häneen voi olla yhteydessä jos meillä herää mitään kysymyksiä.

Klo 17 aikaan olimme jo rättiväsyneitä ja saimme rauhassa asettua huoneeseemme ja mennä nukkumaan. Itse nukuin melkein 11 tuntia ensimmäisenä yönä sillä en pakkaamisten viimetippaan jätön takia ollut nukkunut kuin pari tuntia lentokoneessa.

- Elisa