Mä vihaan Saksaa!!

Lähden varmaan seuraavalla lennolla takas Suomeen.
Ottaa niin paljon päähän!

Saksa on niin kauhee maa. Kaikki on niin halpaa ja täällä on isommat valikoimat kuin Suomessa ja sää on hyvä ja luonto kaunis ja ihmiset mukavia. F**king disgusting.😤

Täällä on tosi paljon ruokia ja tuotteita mitkä sopii vegaaneille. Ja hyvää ruokaa ja ihana kahvilakulttuuri.😒

Siis en TODELLAKAAN haluis ikinä muuttaa tänne jos olis mahollisuus!

Jos ette siis vielä tajunnut niin...

HYVÄÄ APRILLIPÄIVÄÄ!🤗

Toivoo Elisa 😉

Strasbourg

                                                                    

Lähdimme taas lauantaina reissuun, tällä kertaa suuntana oli Ranskan Strasbourg. Päätimme jäädä yöksi, jotta ei tarvitsisi vain juosta kaupunkia läpi ja lähteä pois. Alunperin meidän piti Ranskassa mennä Colmariin, mutta sinne matkaaminen olisi ollut melko kallista ja työlästä. Olisin itse halunnut sinne mieluummin, sillä Strasbourgissa olin käynyt jo aiemmin, 2012 lokakuussa. Silloin en kuitenkaan ehtinyt nähdä läheskään kaikkea ja satoi, joten olin lopulta tyytyväinen, että päädyimme Strasbourgiin.  

Strasbourgiin pääsimme bussilla kätevästi hieman reilu tunnissa, vaikkakin bussi oli noin 20 minuuttia myöhässä lähdöstä. Bussimatka maksoikin vain 15€/henkilö, meno-paluu, matkaan lähdimme kaikki neljä. 

Strasbourgiin saavuimme yhdentoista aikaan. Ensimmäisenä suuntasimme katedraalille, joka on valmistuttuaan, 1647, ollut maailman korkein rakennus, ja oli sitä aina vuoteen 1847. Korkeutta kirkolla on 111 metriä. 

Katedraalin ympärillä oli paljon turisteja, ja sen vuoksi myös paljon turistikauppoja. Kävimme ostamassa muutamat tuliaismagneetit, jonka jälkeen lähdimme kohti Petite Francea eli pientä Ranskaa, joka on hieno alue Strasbourgissa kanaaleineen ja vanhoine taloineen.

Katedraali illalla

Petite France

 Hetken pyörittyämme siellä, alkoi kaikilla olla jo nälkä ja menimme syömään. Pöytää piti odottaa hetken aikaa, n. vartin verran. Maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni etanoita, maku oli hyvä, mutta koostumuksesta en välittänyt. Ravintolassa tarjoilijamme astui varpailleni kaksi kertaa ja hän muutenkin tuntui säheltävän kokoajan jotain, onneksi ruoka oli hyvää niin kokonaisuutena jäi positiivinen olo paikasta. 

Syömisen jälkeen kello alkoikin lähentyä kolmea, mikä tarkoitti sitä, että pääsisimme sisään hotelliin. Check-in oli melko pitkäkestoinen ja työntekijä otti väliin muita asiakkaita, mikä oli hieman erikoista. Vihdoin päästiin näkemään seuraavan yön majoituksemme. Ranskalle tyypilliseen tapaan, wc-pönttö ja käsienpesuallas olivat eri huoneissa, mutta muuten huone oli hyvä. Siellä oli yksi parisänky ja yksi vuodesohva josta tuli kaksi sänkyä. Hetken tutkailimme huonetta ja latasin kännykkää, sitten lähdimme Annin kanssa katsomaan kaupunkia lisää. Ensin suuntasimme Barrage Vauban nimiseen paikkaan, joka on eräänläinen silta 1600-luvulta. Sillalta näkyi upeasti kanaalit ja Petit Francen aluetta. Kiertelimme aluetta vielä hetken, jonka jälkeen lähdimme vain kävelemään ilman päämäärää. Kävimme katsomassa Strasbourgin vanhan keskustan, joka ei ollut kovinkaan kummoinen. 

Näkymä Barrage Vaubanilta

Tämän jälkeen päätimme mennä kahden kilometrin päässä sijaitsevaan puistoon nimeltä parc l’orangerie. Sinne saavuttuamme olimme todella yllättyneitä, sillä puistossa oli pieni ilmainen eläintarha, etukäteen olin lukenut vain haikaroista, mutta siellä oli mm. vallabeja, flamingoja, vuohia, apinoita, jättikilpikonnia, lampaita ja paljon erilaisia lintuja. Hetken kävelimme alueella ja evästimme, jonka jälkeen lähdimme takas keskustaa kohti. 

Lintu parc l’orangeriessa

Siellä tapasimme taas Elisen ja Elisan ja menimme syömään vielä jotain pientä. Sitten lähdimme takasin hotellille, jossa pelasimme vielä pari erää UNOa. 

Sunnuntaina heräsin hieman sekaisin siitä mitä kello on, sillä yöllä oli siirrytty kesäaikaan. Lähdimme 11 aikoihin hotellilta, menimme syömään creppejä(crêpes). Tämän jälkeen kävimme vielä ostamassa macaroneja, otin vaniljan ja pistaasin makuiset. 

Seuraavaksi reissumme alkoikin olla lopuillaan ja lähdimme kävelemään kohti linja-autoasemaa. Tällä kertaa bussi lähti ajallaan ja olimmekin Freiburgissa yhdeksän minuuttia etuajassa. 

-Janina

Sveitsin matka (lauantai 23.3.)

Blogin päivittely on jäänyt vähän vähälle ja olen huomannut että aika viikonloppu painoitteisesti kirjoittelemme blogiin. 

Tähän yksinkertainen selitys on se että työpäivien jälkeen ei hirveästi jaksa miettiä työasioita ja monina päivinä teemme pitkälti samoja hommia joten työpäivät eivät mitenkään tapahtumarikkaita ole useinkaan (sentään me teemme joka päivä jotain fyysistä josta työn tuloksen näkee... kuvittele jos pitäisi päivittäin kirjoittaa esim. millaisia toimistohommia teit tänään😅)

Tietty kuvia voisi vähän ottaa tuotteista mitä teemme mutta työn touhuissa ei kauheasti kehtaa ja kerkeä kuvailemaan.

Joka tapauksessa tässä vähän jälkijunassa päivistys viime lauantain reissusta:

Lauantaina suuntasimme Freiburgiin josta junamme Sveitsin Baseliin lähti. Janinan huonot kokemukset saksalaisista junista eivät olleet palturia sillä junamme oli, yllätys yllätys, myöhässä aikataulusta.

Pääsimme kuitenkin junaan ja matka Sveitsiin meni nopeammin kuin joillain busseilla pääsee Vantaalta Helsinkiin (n.40 minuuttia).

Perillä Baselin juna-asemalla vastassa oli työmaaviidakko josta pois päästyämme meinasimme kävellä paikkaan jossa Sveitsin, Ranskan ja Saksan rajakohta on. Tämä osoittautui vaikeammaksi kuin luulimme joten päätimme sittenkin ottaa päivälipun ja menimme lähemmäs ratikalla ja loppumatkan kävellen.

Kuvailimme tovin kolmen maan rajakohdassa ja päätimme sitten lähteä keskustaan katsomaan mitä sieltä löytyisi.

Keskusta näytti aika normilta Eurooppalaiselta kaupungilta jossa oli liikkeitä ja hienoja vanhanaikaisia rakennuksia. 

Ruokapaikkaa etsiessämme huomasimme että hinnat olivat aivan eri luokkaa kuin Saksassa. Eli kaikki oli paljon kalliimpaa. Jos olisimme tulleet Sveitsiin suoraan Suomesta eivät hinnat olisi tuntuneet niin kauheilta mutta olimme jo tottuneet Saksassa parin viikon aikana halvempiin hintoihin ravintoloissa ja marketeissa.

Löysimme paikan johon jäimme syömään, nimeltään Desperado. Se oli jonkin sortin meksikolainen ravintola, otimme kaikki kuitenkin hampurilaiset... jotka olivat niin kalliit että totesimme ettei Sveitsiin tarvitse toiste matkustaa.

Itselläni meni ateriaan ja kahteen juomaan melkein 40€. Samalla hinnalla olisimme Saksassa voineet syödä koko neljän hengen porukka jossain edullisessa ravintolassa.

Hintatason ja ajan puutteen vuoksi ei kauheasti huvittanut shoppailla joten suuntasimme ruokailun jälkeen katselemaan vanhaa kaupunkia vähän sivummalle. 

Sieltä kuitenkin löytyi ihana pieni, ”Harry Potter” -kauppa, niin kuin joku asiakas sitä kutsui.  Todellisuudessa kaupassa siis myytiin erilaisia kalligrafia välineitä; musteita, sulkakyniä, kirjeveitsiä, leimasimia ja leimasinvahoja yms. Ajattelin että nyt kun olen Sveitsissä enkä ehkä koskaan tule sinne uudestaan niin täytyyhän sitä ostaa jotakin. Varsinkin kun liike oli paikallinen pieni perheyritys.

Ongelmaksi tosin tuli ettei heillä ollut kortinlukulaitetta juuri siksi että yritys oli niin pieni joten minun piti lähteä nostamaan paikallista rahaa. Muut suuntasivat sillä aikaa läheiselle sillalle koska minulla taas kerran meni aikaa shoppaillessa.

Tajusin kuitenkin etten muistanut summaa sillä olin unohtanut sen kuunnellessani ohjeita pankkiautomaatille enkä halunnut nostaa yhtään ylimääräistä Sveitsin rahaa. Kun menin liikkeeseen varmistin summan ja ihan varmuuden vuoksi kysyin myös kävisikö heillä eurot maksuvälineeksi. Iloiseksi yllätykseksi eurot olivat käypää valuuttaa ja minulla sattui olemaan juuri sen verran käteistä että sain ostokseni maksettua.

Etsin sitten muut tytöt sillalta jonka luo he olivat jääneet kuvailemaan. Meillä oli vielä muutama tunti aikaa joten lähdimme vain kävelemään katua eteenpäin ja katselemaan mitä vastaan tuli. 

Saksalainen lempi kauppamme Müller tuli vastaan joten pitihän sielläkin piipahtaa. Muut tytöt tosin repivät minut sieltä ulos ennen kuin kerkesin ostaa muuta kuin pari kosmetiikka-tuotetta sillä he tiesivät että saan Müllerissä kulumaan vaikka koko päivän.

Mülleristä ulos päästyämme näimme kivan näköisen jätskikioskin josta ostimme kaikki jäätelöt sillä meillä oli vielä aikaa ennen junan lähtöä takaisin Freiburgiin. (Yksi sana lisää mitä Saksassa olemme oppineet on Kugel. Se tarkoittaa ”pallo” ja jäätelö kioskeilla siis lukee usein ”Kugel” ja esim. 1€ eli kuinka paljon yksi jäätelöpallo maksaa.)

Jäätelöiden jälkeen suuntasimme takaisin Baselin asemalle. Siellä kuitenkin saimme huviksemme ja suruksemme huomata muitakin suomalaisia. Maamme oli oikein hyvin edustettuna kun juna-aseman vessassa käydessämme joku tuli vessaan juuri kun olin käsiä pesemässä ja lähti äkkiä ulos ja perästä kuului ”se oliki naisten vessa”. Sen jälkeen vessan ulkopuolelta alkoi kuulua raikuvaa laulua kun ”Aikuinen nainen” laulun sanoja hoilattiin juna-aseman käytävillä.

Juna-asemalla sama miesporukka käveli edellämme selvästi jotain nauttineena laulellen. Onneksemme he eivät sattuneet samaan vaunuun kanssamme sillä hekin olivat menossa Baselista Freiburgiin, emmekä olisi ehkä halunneet tässä tilanteessa kyseisen miesporukan tajuavan että satuimme puhumaan samaa kieltä heidän kanssaan. Matkamme takaisin sujui siis rauhallisissa tunnelmissa.

- Elisa

Treffit Breisachissa

Perjantaina töiden jälkeen Janina lähti kaupungille Freiburgiin ja minä päätin lähteä vasta tunnin tai parin päästä myöhemmin.

Olin sopinut treffit yhden paikallisen kanssa ja meidän oli tarkoitus tavata kolmen aikaan tai vähän aiemmin Freiburgissa.

Luulin että lähtisin matkaan hyvissä ajoin mutta niinkuin minulla usein on tapana meinasi tulla kiire vaikka aikaa piti olla vaikka kuinka. 

Kerkesin bussiin mutta hyppäsin 271 numeroiseen bussiin sillä ajattelin sen menevän samaa reittiä Kirchzartenin asemalle kuin 7215 jolla yleensä menemme. 

No väärässä olin, sain myöhemmin todeta.

Bussi lähtikin koukkaamaan jonkun koulun pihaan ja paniikissa sitten tekstasin Janinalle, joka tietää vähän paremmin paikallisista busseista sillä on meille aina katsonut aikataulut, että kuuluuko kyseisen bussin tehdä niin. Kyllä kuuluu, kuulemma, sillä se on koulubussi, joten ei hätää. Pitäisi mennä Kirchzartenin asemalle niin kuin meidän normi bussimme menee. 

Mutta bussissa istuessani en huomannut että bussi olisi mennyt aseman ohi, sen sijaan se lähti pois Kirchzartenista ja sitten istuskelin bussissa maaseutu maisemissa miettien minne olin menossa ja millä pääsisin takaisin ja kerkeäisinkö enää treffeilleni.

Vihdoin kun uskalsin jäädä pois bussista olin jossain aivan muualla kuin piti, mutta google mapsin mukaan kuitenkin lähempänä Freiburgia jonne siis olin matkalla. Hetken bussipysäkillä aikataulua ja reittikarttaa tutkittuani tajusin että jos hyppäisin samaan bussiin uudestaan ja menisin vielä pari pysäkkiä sen pääteasemalle voisin jatkaa ratikalla helposti keskustaan. Henkäisin helpotuksesta ja kerkesin kuin kerkesinkin Freiburgiin ennen kolmea vaikka olinkin melkein paniikissa bussi sekoilujeni ansiosta. Toisaalta hyvänä puolena oli se että opin että bussi+ratikka yhdistelmälläkin pääsee Freiburgiin melko kätevästi sillä olimme aiemmin menneet aina bussi+juna yhdistelmällä.

Tapasin treffikumppanini ja kävimme ostamassa jotain pientä bussimatkaa varten syötäväksi. Deittini osti minulle kioskilta pretzelin ja tajusin etten ehkä koskaan aikaisemmin ollut syönyt tuoretta pretzeliä ja voilla täytettynä se maistui todella hyvälle. 

Menimme bussiin ja juttelimme niitä näitä. Sitten vaihdoimme bussia vaikka sekään ei sujunut täysin ongelmitta sillä odotimme vaihtobussia väärällä puolella tietä.

Pääsimme kuitenkin lopulta Breisachiin jossa aurinko paistoi. Deittini oli suunnitellut että menisimme jokiristeilylle Rein-joelle mutta viimeinen laiva oli jo lähtenyt. Niinpä päätimme kävellä kaupungilla. Deittini osti minulle jäätelön ja kävelimme kaupungin keskellä olevalle kirkolle. 

Sain huomata kuinka rapakunnossa olen sillä paahtavassa auringossa ylös meneviä portaita kävely osoittautua erittäin raskaaksi kun yritin samalla syödä jäätelöäni ja vielä pitää keskustelua yllä.

Kirkon luokse päästyämme sain vihdoin istahdettua alas ja syötyä loput jäätelöstäni rauhassa. Sitten jatkoimme kiertelyä.

Kävimme myös McDonaldsissa sillä minua kiinnosti olisiko paikallinen menu erilainen kuin Suomessa. Menusta löytyi mm. kirsikkaa sisältäviä jälkiruokia (yllätys!), omanapiirakkaa ja kierreranskalaisia sekä paljon muuta mitä Suomen menusta ei löydy. Otin kierreranskalaisia sillä minulla ei jäätelön jälkeen ollut hirveä nälkä. 

Mäkkärin jälkeen jatkoimme kävelyä joen toiselle puolelle, sitten kello oli jo sen verran että lähdimme bussille päin ja takaisin Freiburgiin.

Freiburgista lähdin Oberriediin ja olin niin väsynyt että olisin voinut nukahtaa seisaalteen sillä olin herännyt 2.30 aamulla ja kello oli yli 20 kun pääsin vihdoin omalle kämpälle... kaiken bussi seikkailun jälkeen vielä bussi meni lähi pysäkistämme ohi joten jouduin pimeässä tarpomaan kämpällemme. 

Mutta ainakin opin, näin ja koin paljon uutta😂

• Elisa

Puoliväli

Oberriedin työssäoppimista on nyt kulunut kaksi viikkoa, eli puolet.
Tähän mennessä olen päässyt tekemään monia erilaisia tuotteita. Suurin osa tuotteista on ollut täysin uusia minulle, enkä vieläkään tiedä monenkaan nimeä, sillä ne sanotaan usein nopeasti ja saksaksi.
Olen tehnyt mm. erilaisia pikkuleipiä, muffineita, hedelmä- ja marjapiirakoita, kakkupohjia, porkkanakakkuja ja juustokakkuja.
Olen myös dipannut suklaaseen monia eri tuotteita, sekä pursottanut marenkia marjapiirakoihin koristeeksi.
Saksassa ollessa olen huomannut, että täytteissä ei säästellä vaan niitä laitetaan esimerkiksi piirakoihin ja kakkuihin niin, että pohja ei näy. Suomessa olen tottunut hieman maltillisempaan.

Runebergin tortut

Viime viikolla minä ja Elisa saimme tehtäväksi tehdä jotain suomalaista. Päädyimme tekemään Runebergin torttuja, myös laskiaspullat olivat vaihtoehto, mutta ne tuntuivat hieman tylsiltä. Leipomossa valmistetaan myöskin kanelipullia, joten siinäkin mielessä pullat eivät tuntuneet tarpeeksi erilaisilta.
Teimme tortut pellille, sillä leipomossa ei ollut tietenkään Runebergintorttuvuokia. Myöskään fariinisokeri ei ollut tuttu käsite saksalaisille joten korvasimme sen ruokosokerilla. Kardemumma oli myös hieman erinäköistä kuin Suomessa. Pelli oli aika iso ja torttulevystä tuli aika ohut, joten leikkasimme sen kahteen osaan, kostutimme puolikkaat ja laitoimme väliin vadelmamarmeladia.
Runebergin tortut saivat kehuja saksalaisilta, niitä kuvailtiin mm. Erilaisiksi kardemmuman takia, sillä sitä ei käytetä Saksassa niin paljon kuin Suomessa. Esimiehemme vaikutti erityisesti pitävän tortuista, sillä hän oli tullut paikalle jo lähdettyämme ja kehunut niitä todella hyviksi. Hän oli syönyt niitä jopa kolme.
Kerroimme myös Runebergin päivästä, kuka hän oli ja miten tortut ovat syntyneet. Sekä milloin niitä kuului syödä. Eräs työkaverimme kysyikin, että onko maaliskuussa laitonta syödä torttuja, koska Runebergin päivää vietetään 5.2.
-Janina

Viikonloppu osa 3

Sunnuntai
Aamulla lähdimme kotoa, suuntana Freiburg ja erityisesti Augustinermuseo. Museo on rakennettu vanhaan luostarikirkkoon. Sisäänpääsy maksoi 7€, mutta lipulla pääsi saman päivän aikana muihin Freiburgin museoihin.
Museo oli ihan hieno, mutta siellä ei ollut kauheasti nähtävää ja ylin kerros, josta olisi nähnyt Freiburgin katedraaliin, oli suljettu. Museo oli taidemuseo, jossa oli paljon uskonnollista(kristinusko) taidetta. Erilaisia maalauksia ja patsaita, jotka esittivät Jeesusta. Myöskin vain muutama teksti oli englanniksi, loput saksaksi, joten museosta ei saanut niin paljoa irti.

Museossa parasta oli patsassali. 

Urun puuosat ovat 1700-luvulta.

Augustinermuseossa oli viimeistä päivää nähtävillä myös norjalaisten taiteilijoiden näyttely, jossa oli maisemamaalaukisa Norjasta. Mm. Johan Christian Dahlin ja Edvard Munchin maalauksia oli nähtävillä.

Norjanäyttelyn esite

Seuraavaksi päätimme mennä luonnontieteellisen museoon, jossa näkyi jo pääsiäisen lähestyminen. Museo oli selvästikin suunniteltu enemmän lapsille, kuin aikuisille. Lapsia museo olikin täynnä,
sekä myös samalla meteliä. Parasta museossa olivat oikeat ja elävät tiput. Museo oli aika pieni ja nopeasti kierretty.

Museoiden jälkeen menimme katsomaan Pieni Venetsia(Klein Venedig) nimistä paikkaa, mutta se olikin vain yksi katu.

Teeman mukaisesti menimme tämän jälkeen italialaiseen ravintolaan syömään. Ruokailun jälkeen lähdimmekin pian takaisin Oberriediin. 

-Janina

               

Viikonloppu osa 2

Lauantai

Suunnitelmana oli lähteä vuorille, kaapelihissillä, Annin ja Elisen kanssa, sillä olisi viimeinen viikonloppu kun se on auki. Hissi on menossa huoltoon 18.3. eli maanantaina

Aamulla katsoimme, että hissi ei kuitenkaa ole toiminnassa joten päätimme mennä syömään Oishii nimiseen paikkaan. Siellä tarjolla on sushia, sekä grillattuja ruokia, esim. Kanaa ja kalaa. Ruuat tilataan tabletilta ja syödä saa niin paljon kuin haluaa. Buffet maksoi 16€, juomat eivät kuuluneet hintaan, mutta jälkruokajäätelöt kuuluivat. Tabletilta pystyi aina tilaamaan maksimissaan 20 tuotetta ja sitten piti odottaa kahdeksan minuuttia, että pystyi tilata lisää. Muut olivat aiemmin syöneet sushia, mutta itselleni kerta oli ensimmäinen(syytän porilaisuuttani tästä), myöskään puikoilla syöminen ei ollu tuttua minulle. Tykkäsin ruuasta paljon ja uusilla ruokailuvälineillä syöminenkin onnistui. Palvelu oli myös todella nopeaa, joissain tuotteissa meni vain muutama sekunti tulla ja pisimilläänkin joutui odottamaan vain pari minuuttia. Pöytäämme ilmestyi kyllä  vihreä tee-jäätelöä, joka jäi mysteeriksi, sillä kukaan ei ollu tilannut sitä.

Ruokaa

Tabletti jolla ruoka tilattiin. 

Kun olimme lähtemässä ravintolasta satuin vielä katsomaan vuorihissin nettisivuja ja se olikin taas käytössä, joten päätimme kuitenkin lähteä sinne, sillä matka ravintolalta ei ollut pitkä. Vain noin puoli tuntia. Siellä maksoimme 13€ edestakaisin matkasta. Ja pääsimme kaapelihissiin joka nousi ylös vuorille 1284 metrin korkeuteen. Hissi tuntui tukevalta eikä heilunut yhtään. Matka ylös kesti 20 minuuttia, ja se meni todella nopeasti.

Matkalla vuorelle

Kun olimme ylhäällä päätimme juoda kaakaot siellä sijaitsevassa kahvila-ravintolassa, se oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Olimme ensin ulkopöydissä ja tarjoilija tuli kertomaan, että ottaa tilauksemme kahden minuutin kuluttua, kerroimme hänelle, että tulemmekin sisälle, sillä ulkona oli aika kylmä. 

Sisällä odottelimme puoli tuntia ennen kuin toinen tarjoilija tuli ottamaan tilauksemme. Sitten odotimmekin toiset puoli tuntia kaakaoita, ja kun ne vihdoin saapuivat tarjoilija kertoi, että oli unohtanut lähettää ne eteenpäin ja siksi niissä kesti niin kauan. Joimme kaakaot pikaisesti ja lähdimme takaisin hissille ja sillä alas. Alhaalta lähdimme takaisin kohti Freiburgin juna-asemaa ja sieltä kohti Oberriedia. Matkalla, Kirchzartenissa kävimme vielä kaupassa.

Maisemat vuorelta

-Janina