Toinen päivä

Matkalla Kirchzarteniin

Lauantaina aamuna menimme aamupalalle alakertaan, Leipomo Steimleen, sillä meidän piti tavata siellä joku, mutta meille oli jäänyt hieman epäselväksi, kuka tuo henkilö olisi. Henkilö paljastui lopulta Timoksi, Steimelejen pojaksi jonka olimme tavanneet jo eilen. Aamupalan jälkeen päätimme lähteä kävelylle ja sen jälkeen kauppaan. Lähin kauppamme on 3km:n päässä Kirchzartenissa, jonne pääsee kätevästi bussilla muutamassa minuutissa. Päädyimme kuitenkin kävelemään tämän matkan. 

Kirchzartenissa kävimme muutamassa ruokakaupassa, jonka jälkeen menimme juna-asemalle odottamaan Annia ja Eliseä. 

Kirchzarten

Menimme kaikki yhdessä meidän asunnollemme bussilla, jonka jälkeen suuntasimme kohti Steinwasen parkia. Steinwasen park on ”huvipuisto” jossa on muutama laite, eläimiä sekä maailman isoin, mutta ei kuitenkaan maailman pisin riippusilta. Ulkona satoi vettä, mutta se ei meitä haitannut. 

Kun pääsimme puistolle parkkipaikka oli täysin tyhjä eikä puistossakaan näkynyt liikettä, tässä vaiheessa aloimme epäillä oliko puisto auki, vaikka nettisivuilta olimme tarkastaneet, että se on. 

Kun pääsimme ovelle siellä todella luki, että puisto on kiinni ja aukeaa uudelleen 1.4.2019. 

Meidän piti lähteä siis takaisin, katsoimme aikautaulusta, että bussi saapuu vartin kuluttua ja jouduimme odottamaan sitä sateessa, autotien varrella. Kohta oli jo 30 minuuttia mennyt eikä bussia vieläkään näkynyt ja sade vaan yltyi. 

Onneksi hetken kuluttua sade vähän hellitti, mutta vaatteet olivat jo kastuneet. Vihdoin näimme bussin tulevan ja pääsimme takaisin Oberriediin. Odotimme bussia yhteensä lähes tunnin. 

Loppuillan hengailimme asunnolla, sillä sade tuntui vaan voimistuvan. 

Illalla, kun olimme menossa nukkumaan saimme vielä kokea saksalaista jalkapallokulttuuria, kun paikallinen joukkue FC Freiburg oli voittanut ja jostain ulkoa kuului kannatuslauluja ja muuta mölyä. Onneksi meteli ei jatkunut kovinkaan pitkään. 

Kuvassa keskellä näkyy riippusilta joka jäi vain haaveeksi

-Janina