Frankfurtissa emme kerenneet klo 10 lähtevään junaan kohti Freiburgia niin kuin olimme suunnitelleet.
Ostimme liput 11.50 lähtevään junaan ja kävimme syömässä aamupalaa juna-asemalla.
Junaliput osoittautuivat yllättävän kalliiksi, reilu 70€ per henkilö.
Junassa meillä ei ollut paikkalippuja joten saimme jännittää joutuisimmeko vaihtamaan paikkoja kesken matkan.
Perillä Freiburgissa paikallisen yhteistyökoulun henkilö nimeltä Bernd oli meitä vastassa juna-asemalla. Bernd näytti meille kartasta missä asumme ja missä harjoittelupaikkamme sijaitsevat. Sitten hän opasti meidät lipunmyyntikonttoriin mistä saimme ostettua kuukausiliput alueelle. Kuukausilippu oli suunnilleen saman hintainen kuin seutulippu Suomessa, maksoimme siitä 60€ ja pystymme sillä matkustamaan junalla, ratikalla ja bussilla.
Jos jaksamme voimme siis käydä Freiburgissa vaikka joka päivä töiden jälkeen.
Kuukausiliput ostettuamme menimme ratikalla Elisen ja Annin majapaikalle. Ratikassa Elise jutteli mukavia paikallisen rouvan kanssa englanniksi.
Ihmiset vaikuttivat muutenkin erittäin mukavilta, paikalliset esim. auttoivat junassa meitä nostamaan laukkumme matkatavarahyllylle.
Ulkona aurinko paistoi Freiburgissa vaikka Frankfurtissa ollessamme ulkona satoi,
samoin junamatkalla.
Elisen ja Annin huone oli hienossa rakennuksessa jonka ulkoseinää peitti kaunis murattikasvi.
Rakennuksen suuntaan kulkiessa minä ja Janina vitsailimme että he varmaan asuisivat kyseisessä talossa mutta vitsi kävikin todeksi. Rakennuksessa oli monta kerrosta joista alimmassa tytöillä oli huone. Viereisissä huoneissa asui muita vuokralaisia ja asunnosta tuli hieman mieleen FRIENDS televisio-sarja.
Bernd ja hänen kollegansa, Dominic, joka vaimonsa kanssa omisti kyseisen asunnon,
ajoivat meidät Oberriediin.
Perillä Oberriedissä vihdoin näimme työpaikkamme ja tapasimme rouva Steimlen.
Hän näytti meille huoneemme joka sijaitsi työpaikkamme yläkerrassa jonka jälkeen menimme keskustelemaan rouva Steimlen ja Berndin kanssa työskentelyyn liittyvistä asioista. Rouva Steimle puhui todella paljon ja nopeasti saksaa joten emme ymmärtäneet mitään mutta onneksi Bernd oli paikalla tulkkaamassa meille asioita englanniksi. Työaikamme alkaisi ensimmäisenä päivänä klo 5 ja sen jälkeen klo 3 aamulla, mutta olimme onneksi jo varautunut tähän.
Steimlejen poika, Timo, joka myös työskentelee konditoriassa, kävi vielä läpi meidän kanssamme englanniksi asioita sekä antoi meille Wifi salasanan ja sanoi että häneen voi olla yhteydessä jos meillä herää mitään kysymyksiä.
Klo 17 aikaan olimme jo rättiväsyneitä ja saimme rauhassa asettua huoneeseemme ja mennä nukkumaan. Itse nukuin melkein 11 tuntia ensimmäisenä yönä sillä en pakkaamisten viimetippaan jätön takia ollut nukkunut kuin pari tuntia lentokoneessa.
- Elisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti