Blogin päivittely on jäänyt vähän vähälle ja olen huomannut että aika viikonloppu painoitteisesti kirjoittelemme blogiin.
Tähän yksinkertainen selitys on se että työpäivien jälkeen ei hirveästi jaksa miettiä työasioita ja monina päivinä teemme pitkälti samoja hommia joten työpäivät eivät mitenkään tapahtumarikkaita ole useinkaan (sentään me teemme joka päivä jotain fyysistä josta työn tuloksen näkee... kuvittele jos pitäisi päivittäin kirjoittaa esim. millaisia toimistohommia teit tänään😅)
Tietty kuvia voisi vähän ottaa tuotteista mitä teemme mutta työn touhuissa ei kauheasti kehtaa ja kerkeä kuvailemaan.
Joka tapauksessa tässä vähän jälkijunassa päivistys viime lauantain reissusta:
Lauantaina suuntasimme Freiburgiin josta junamme Sveitsin Baseliin lähti. Janinan huonot kokemukset saksalaisista junista eivät olleet palturia sillä junamme oli, yllätys yllätys, myöhässä aikataulusta.
Pääsimme kuitenkin junaan ja matka Sveitsiin meni nopeammin kuin joillain busseilla pääsee Vantaalta Helsinkiin (n.40 minuuttia).
Perillä Baselin juna-asemalla vastassa oli työmaaviidakko josta pois päästyämme meinasimme kävellä paikkaan jossa Sveitsin, Ranskan ja Saksan rajakohta on. Tämä osoittautui vaikeammaksi kuin luulimme joten päätimme sittenkin ottaa päivälipun ja menimme lähemmäs ratikalla ja loppumatkan kävellen.
Kuvailimme tovin kolmen maan rajakohdassa ja päätimme sitten lähteä keskustaan katsomaan mitä sieltä löytyisi.
Keskusta näytti aika normilta Eurooppalaiselta kaupungilta jossa oli liikkeitä ja hienoja vanhanaikaisia rakennuksia.
Ruokapaikkaa etsiessämme huomasimme että hinnat olivat aivan eri luokkaa kuin Saksassa. Eli kaikki oli paljon kalliimpaa. Jos olisimme tulleet Sveitsiin suoraan Suomesta eivät hinnat olisi tuntuneet niin kauheilta mutta olimme jo tottuneet Saksassa parin viikon aikana halvempiin hintoihin ravintoloissa ja marketeissa.
Löysimme paikan johon jäimme syömään, nimeltään Desperado. Se oli jonkin sortin meksikolainen ravintola, otimme kaikki kuitenkin hampurilaiset... jotka olivat niin kalliit että totesimme ettei Sveitsiin tarvitse toiste matkustaa.
Itselläni meni ateriaan ja kahteen juomaan melkein 40€. Samalla hinnalla olisimme Saksassa voineet syödä koko neljän hengen porukka jossain edullisessa ravintolassa.
Hintatason ja ajan puutteen vuoksi ei kauheasti huvittanut shoppailla joten suuntasimme ruokailun jälkeen katselemaan vanhaa kaupunkia vähän sivummalle.
Sieltä kuitenkin löytyi ihana pieni, ”Harry Potter” -kauppa, niin kuin joku asiakas sitä kutsui. Todellisuudessa kaupassa siis myytiin erilaisia kalligrafia välineitä; musteita, sulkakyniä, kirjeveitsiä, leimasimia ja leimasinvahoja yms. Ajattelin että nyt kun olen Sveitsissä enkä ehkä koskaan tule sinne uudestaan niin täytyyhän sitä ostaa jotakin. Varsinkin kun liike oli paikallinen pieni perheyritys.
Ongelmaksi tosin tuli ettei heillä ollut kortinlukulaitetta juuri siksi että yritys oli niin pieni joten minun piti lähteä nostamaan paikallista rahaa. Muut suuntasivat sillä aikaa läheiselle sillalle koska minulla taas kerran meni aikaa shoppaillessa.
Tajusin kuitenkin etten muistanut summaa sillä olin unohtanut sen kuunnellessani ohjeita pankkiautomaatille enkä halunnut nostaa yhtään ylimääräistä Sveitsin rahaa. Kun menin liikkeeseen varmistin summan ja ihan varmuuden vuoksi kysyin myös kävisikö heillä eurot maksuvälineeksi. Iloiseksi yllätykseksi eurot olivat käypää valuuttaa ja minulla sattui olemaan juuri sen verran käteistä että sain ostokseni maksettua.
Etsin sitten muut tytöt sillalta jonka luo he olivat jääneet kuvailemaan. Meillä oli vielä muutama tunti aikaa joten lähdimme vain kävelemään katua eteenpäin ja katselemaan mitä vastaan tuli.
Saksalainen lempi kauppamme Müller tuli vastaan joten pitihän sielläkin piipahtaa. Muut tytöt tosin repivät minut sieltä ulos ennen kuin kerkesin ostaa muuta kuin pari kosmetiikka-tuotetta sillä he tiesivät että saan Müllerissä kulumaan vaikka koko päivän.
Mülleristä ulos päästyämme näimme kivan näköisen jätskikioskin josta ostimme kaikki jäätelöt sillä meillä oli vielä aikaa ennen junan lähtöä takaisin Freiburgiin. (Yksi sana lisää mitä Saksassa olemme oppineet on Kugel. Se tarkoittaa ”pallo” ja jäätelö kioskeilla siis lukee usein ”Kugel” ja esim. 1€ eli kuinka paljon yksi jäätelöpallo maksaa.)
Jäätelöiden jälkeen suuntasimme takaisin Baselin asemalle. Siellä kuitenkin saimme huviksemme ja suruksemme huomata muitakin suomalaisia. Maamme oli oikein hyvin edustettuna kun juna-aseman vessassa käydessämme joku tuli vessaan juuri kun olin käsiä pesemässä ja lähti äkkiä ulos ja perästä kuului ”se oliki naisten vessa”. Sen jälkeen vessan ulkopuolelta alkoi kuulua raikuvaa laulua kun ”Aikuinen nainen” laulun sanoja hoilattiin juna-aseman käytävillä.
Juna-asemalla sama miesporukka käveli edellämme selvästi jotain nauttineena laulellen. Onneksemme he eivät sattuneet samaan vaunuun kanssamme sillä hekin olivat menossa Baselista Freiburgiin, emmekä olisi ehkä halunneet tässä tilanteessa kyseisen miesporukan tajuavan että satuimme puhumaan samaa kieltä heidän kanssaan. Matkamme takaisin sujui siis rauhallisissa tunnelmissa.
- Elisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti